Elämän pieniä ja isompia iloja

Olispa taas kesä

Ulkona hyytävä arktinen helvetti, palelee, kylmä ilma käy henkeen ja sattuu niveliin. Onneksi kohta taas kevät ja sitten kesä!

Loppu viikko meni sairastaessa ja kun ei jaksa tehdä "mitään", katselin tallenteista dokumentteja ja se oli vikatikki! Niistä tulee pahalle tuulelle, raivostuttaa, kun epäkohdat ovat niin räikeitä, esim. poliitikkojen käytös röyhkeää ja itsekästä - ja noille asioille ei juurikaan voi mitään.  

Lueskelin facebookin ryhmissä viestejä ja joitakin blogeja ja ihmettelen, mikä vika minussa on, kun suurin osa niistä tuntuu olevan NIIN tyhjää täynnä, pinnallista - no, roskaa!
Maailmassa oltava iloisia, kauniita, mukavia asioita, ei pelkkää epäkohtien tonkimista ja harmittelua, mutta silti.

Perillinen palautti mieleeni jälleen kerran sen, miten vaikeinakin aikoina löytyy hyvin, hyvin paljon hyvää ja mukavaa ja ihanaa, kun osaa sen sieltä v***tuksen alta kaivaa.

Olen ollut raivoissani, katkera ja vihainen mm. jatkuvan rahan puutten takia, samaan aikaan, kun rahaa on vaikka kuinka paljon, mutta se, kuka sitä saa ja paljonko, ei ole minun päätettävissäni. Yleensä ne, jotka päättävät, savat itse huomattavasti enemmän kuin ne, joille he sitä rahaa edelleen jakavat.

No, Perillistä lainatakseni: minulla on OMA koti (kallis vuokra, mutta silti), jossa saan itse päättää asioista. Minulla on Koira, joka rakastaa minua vilipittömästi kaikkine vikoineneni niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Vaikka töissä/muuten olisi ollut kuinka kurjaa, alkaa jo hyvissä ajoin hymyilyttää, kun tiedän, että heti, kun ulko-ovi aukeaa, Pieni Koira <3 tulee häntä heiluen, ilosta vinkuen vastaan. Kuka siinä voisi olla kauaa vihainen? Sama, kun olen kipeä, se tulee viereen lohduttamaan ja jos itken, kuivaa kasvoni. Olen siinä erityisen onnellisessa asemassa, että minulla on Perillisellä on hyvät välit, erinomaiset voisi sanoa. Koska meitä on vain me kaksi ja Koira, niin on ihana, että meidän pieni perheyksikkö on hyvin toimiva. Kiitokset vaan sinne suuntaan!

Saan katsoa telkkarista ihan mitä haluan, koska haluan,

saan syödä vaikka koko viikon samaa ruokaa ilman, että kukaan nalkuttaa/vaatii minua kokkaamaan jotain muuta. 

Normioloissa palkkani riittää perustarpeitten maksamiseen ja jos olisin hiukan viitseliäämpi, laittaisin myyntiin käsitöitäni tai tarpettomia tavaroita, saisin  kaivattuja lisätuloja, sekin on vain minusta itsestäni kiinni.

Minulla on kaapeissa ruokaa, hanasta tulee puhdasta, hyvää vettä. Puhdasta, lämmintä vettä on riittämiin saunomiseen, suihkussa käymiseen. Sähkö on saatavilla 24/7 eikä sen käyttöä rajoiteta. Edes syysmyrskyjen aikaan ei ole - ainakaan toistaiseksi - ollut sähkökatkoja.

Bussi kulkee parin korttelin päästä, sillä pääsen töihin ja kauppoihin, teatteriin, leffaan, kirjastoon jne. jne. Maksaa kohtuu makiasti, mutta kk-kortti helpottaa asiaa ja se menee verotuksessa vähennyksenä.

En ole kenekään oikkujen, väkivallan tms. kohteena - enää. Asia, jota arvostan hyvin, hyvin paljon!

Vaikka terveys  on viime vuosina mennyt heikompaan suuntaan, niin olen saanut ja saan hyvää hoitoa niin työterveydessä kuin polillakin. Sekin ylellisyys on, että vakituisessa työsuhteessa olevana minulla on oikeus palkalliseen sairastamiseen eikä ole pelkoa potkuista. 

Rakastan työtäni ja suurimmaksi osaksi työkaverit ovat ihania ja aivan ihania. Ne muutamat poikkeuksetkaan eivät elämääni kauhiast pilaa, koska heidän kanssaan ei ole pakko olla kovinkaan paljoa tekemisissä eivätkä he ole minuun nähden millään lailla määräävässä asemassa.

Työnkuvani on muuttumassa tämän kevään aikana toivomaani suuntaan, siitä tarkemmin myöhemmin. 

Netistä löytyy pohjattomasti musiikkia, luettavaa, kuvia, leffoja jne. katsottavaksi, enää ei tarvitse olla kirjaston yms. varassa. Myös vuosia sitten elämässäni olleet ihmiset ovat löytyneet netin kautta ja voin vaihtaa kuulumisia päivittäin - eikä maksa paljoa. 

Koira <3 haluaa ulos, joten tämä hehkutus loppuu nyt tähän, mutta olkoon osoituksena, että kyllä löydän elämästä positiivisiakin asioita, en pelkkää valitusta.

Alku aina hankalaa, juu-u, koskas se kiitos tulee?!

Olen pitkin tätä päivää/iltaa säätänyt tätä systeemiä ja alkaa ihan oikeasti ottaa aivoon, kun tuntuu, että mikään ei toimi?!
Haulla ei löydy koko blogia, kuulemma saman niminen on jo, vaikka en minä ainakaan löytänyt sellaista. Onko tämä vaikeaa VAIN minulle vai myös muille? Osaan kyllä yhtä sun toista netissä ja koneella tehdä, eli en todellakaan ole ihan tumpelo.
En ole myöskään löytänyt minkäänlaista neuvomispalvelua täältä: palautteesta kyllä kovasti kiitellään ja samassa todetaan, ettei vastata välttämättä laisinkaan saati että nyt, kun neuvojen saanti olisi akuuttia.
Jos tämä jatkuu yhtä hankalana, niin enpä taida jaksaa nähdä vaivaa, vaan siirrän blogini sellaiseen palveluun, joka toimii (jos sellaisia on?!)!
Nyt voisi olla viisainta mennä nukkumaan, alkaa olla v-käyrä kohoamassa siihen tahtiin.
Rauhaisaa yötä ja jospa huomenna tämä(kin) toimisi jo!

Edelleen hyytävän kylmää, patterit sentäs oli hetken lämpimiä!
Suomessa osattiin joskus kauan, kauan aikaa sitten rakentaa kestäviä, lämpimiä, hengittäviä, terveitä taloja, joissa oli  hyvä asua. Ei sisäilmaongelmia,  kuten nykyään. Ei hometta, kuten kouluissa ja monissa muissa julkisissa rakennuksissa sekä ihan ihmisten kotonakin. Tietoja niistä syistä ei saa ja seuraukset kärsii ne "tavalliset" ihmiset: aikuiset ja lapset. 
En oikein usko, että se tieto ja taito ovat kadonneet, rahahan se on joka määrää joten parannusta asian ei liene odotettavissa kovinkaan pian.
Vuokra on noussut joka vuosi - no, se nyt on ihan "normaalia", koska kaikki kallistuu. MUTTA: "koska pari viime talvea ovat olleet poikkeuksellisen kylmiä, vuokrankorotustarve on suuri" eli nyt vuokra noussut 10e, 15e ja nyt peräti 30e/kk! Wau! Eikös nyt pitäisi vuokran laskea, kun pakkaset tuli vasta tammikuun puolivälissä? Epäilen,  että ei laske.  Näillä huikeilla vuokrilla ei saa edes lämmintä kotia: patterit korkeintaan haaleat, lämpimät vain, jos ensin pitää ikkunaa auki! Silloinkin patterit jäähtyy aika pian.
Vika ei ole minussa/nimenomaan minun asunnossani, vaan sama ongelma on kuulemma kaikilla talon asukkailla: molemmissa rapuissa, kaikissa kerroksissa. Turha valittaa, koska mitään ei tapahdu.  Patterit voidaan ilmata ja sitten todetaan, että ei se vika ole siinä, joten asia jää sikseen ja unohtuu. 
Onneksi ollaan jo talven puolivälissä: talvikuukausiahan ovat joulu-, tammi- ja helmikuu, joten voiton puolella ollaan!


 

Sitä saa mitä tilaa

Luin joskus kauan, kauan aikaa sitten kirjan, jonka nimi oli Elämä on ehkä ja ihastuin ideaan. Nuorempana maailma oli mustaa ja valkoista, vanhemmiten ne harmaan sävyt ovat löytyneet. Harmi, että juuri nuo räiskyvät harmaat liitetään nykyään siihen naisten pornokirjasarjaan, joten enpä käytä sitä, vaikka olisin halunnut. No, Ehkä on hyvä.
Viime vuoden lopulla olin aika paljon sairauslomalla ja silloin(kin) oli aikaa miettiä asioita. Yhteiskunnassa tapahtuu koko ajan yhä enenevässä määrin asioita, jotka tuntuvat pelottavilta, vääriltä ja kerrassaan raukkamaisilta teoilta. Eihän niihin ns. tavallinen ihminen juurikaan kykene vaikuttamaan, mutta aina voi purnata ja miettiä parempia vaihtoehtoja - ihan näin keskenään.
Terveys/Sairaudet, toimeentulo, yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus, yksinäisyys, ihmisten tärkeys ja toisaalta tarpeettomuus, yleensäkin kaikkia  elämään liittyviä asioita, niitä tältä tulee löytymään muodossa tai toisessa!