Oi miten ihania, suuria tunteita kisat ovatkaan herättäneet! Kun olen seurannut Yle Urheilun facebook-sivua, niin kyllä on näppikset olleet kuumana.
Kuten osassa 1 mainittu, niin suomalaisten pitää voittaa, jos kerran osallistuvat. Hopea on häpeä ja sen tietää parhaiten penkkiurheilija, joka tuskin jaksaa juosta korttelin ympäri. Tuomarit on epäpäteviä ja häviön syy voi löytyä myös sieltä.
Kisat voi mennä myös pilalle huonon selostajan takia. Selostajanhan saa parhaiten vaihtumaan sillä, että tukitaan esim. Yle urheilun fb-seinä toistuvilla valituksilla. Helpommin ja varmemmin viesti menisi perille, jos viitsisi googlata Yle urheilu + yhteystiedot ja sieltähän ne taikanumerot löytyy. Jos ei kehtaa(uskalla/viitsi soittaa, niin löytyy myös palautelomake, jolla oma mielipide menee perille takuulla paremmin kuin purnaamalla muualla. (En usko, että Ylen sen kummemmin urheilu- kuin muittenkaan toimituksien pomot seuraavat mitä kansa kommentoi nassukirjassa!)
No, ihan sama. Minulle kelpaa lähes selostaja kuin selostaja ja jos ottaa nin kovasti korviin, aina löytyy vaihtehto på svenska. Jos ei ole koulussa viitsinyt sen vertaa seurata, että kykenisi seuraamaan ottelua toisella virallisella kotimaisella, niin on olemassa JuuTuupit sun muut, joista löytyy lähetykset ilman Sitä Inhottavaa Selostajaa! Jos menee liian hankalaksi, niin voi jättää katsomatta/katsoa ilman ääniä ja valittaa!
Edelleen nautin hyvistä suorituksista, voittajan ja mitalistien ilosta. Jos sieltä löytyy suomalaisurheilijoita, kiva.
Se on hienoa, että pakollisella mediamaksulla jokainen suomalainen saa huikena määrän suoria urheilulähetyksiä. Viimeksi jääkiekon MM-kisojen aikana jouduin ostamaan lätkäpaketin (onneksi ei maksanut liikaa), koska halusin seurata suosikkijoukkueeni, Tsekkien, kaikki ottelut ja Yle ei niitä tarjonnut. Kerrankin siis voi sanoa, että rahoille saadaan vastinetta. Minä en ainakaan valita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti